Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tervetuloa kulkija!

Blogikirjoitukset

<  1  2  3  4  >
Pride vibes
03.07.2018 19:09 | Proud to be Noel

Olin lauantaina elämäni toista kertaa Helsinki prideilla. Tunnelma oli aivan mieletön, sillä kävijöitä arvioitiin olevan jopa 100 000! 

Mulle itselle pride-tapahtumat merkitsevät muutamiakin eri asioita. 

Pride on mulle

1. iloinen tapahtuma, jossa kokoonnutaan juhlimaan moninaisuutta ja sitä, miten me kaikki ollaan ok just omina itseinämme. 

2. mielenosoitus, jossa tuodaan esille edelleen Suomessa ja muualla tapahtuvaa syrjintää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

3. ainoa tapahtuma/paikka vuoden aikana, jossa cisheteronormatiivisuus ei ole läsnä.

4. onnellinen tapahtuma, jossa näkee niin monia onnellisia ihmisiä, että sitä meinaa pakahtua onneen.

5. paikka, jossa saa ladattua mielen täyteen representaatiota ja energiaa.

Oli aivan älyttömän upea tunne nähdä niin paljon translippuja kulkueessa. Käytän mieluusti vuodestani päivän tai kaksi tapahtumaan, jossa tunnen tulevani ymmärretyksi sellaisena kuin olen. Kaikki translippuja ja muita sukupuolivähemmistölippuja kantavat käyvät todennäköisesti joitain yhtä mullistavia asioita läpi elämässään kuin minäkin. Tuntuu hyvältä vain tietää, ettei sen asian kanssa ole yksin. Vaikken ihmisille välttämättä pysähtynyt juttelemaan, sain heistä hirmuisesti positiivista energiaa. Kiitos kaikille siitä. 

P.S. Mulla ois vielä asiaa teille, jotka kyseenalaistatte priden tarpeellisuutta Suomessa, koska "täällä on asiat paremmin kuin esimerkiksi Venäjällä" tai koska "kyllä homous on jo ihan ok vuonna 2018, ei sitä tarvitse hehkuttaa." Tiesittekö, että Iranissa teloitetaan edelleen tuhansia homoja? Ja vaikka Venäjällä on monin tavoin huonompi tilanne kuin Suomessa, se ei tarkoita, että Suomessa kaikki olisi täydellistä. Tiesittekö, että Suomen nykyinen translaki edellyttää transsukupuolisilta  pakkosterilisaation? Tiesittekö, että vähän alle puolet ihmisistä hyväksyvät transihmiset työkavereinaan, ja meidän pitäisi jollain logiikalla ilmeisesti olla onnellisia siitä, että vain yli puolet kokevat oikeudekseen tuomita meidän olemassaolon heidän työpaikallaan? Siinä mietittävää.


 - Proud to be Noel | Kommentoi



Salilla käyminen
19.06.2018 20:39 | Noel

Mulle salilla käyminen on ehdottomasti tehokkain keino vähentää dysforiaa. Rakastan sitä tunnetta, kun lihakset ovat aivan tulessa, vielä parempaa on tosin treenin jälkeinen olo (kyllä, olen riippuvainen endorfiineista). Parasta on kuitenkin se, kun huomaa kehittyneensä. 

Oon nyt lyhyen opiskeluaikani ajan käynyt Campussportin saleilla. Ostin myös kesäjäsenyyden, mutta matkaan tuli muutama mutka. Mulla on Campussportilla kaksi vakkarisalia, koska niihin pääsee menemättä pukuhuoneisiin. Kesällä just nää kaks salia on kuitenkin kiinni.

Kävin sitten tossa muutama viikko sitten tutustumassa yhteen toiseen saliin, mutta se reissu päättyikin suunnattomaan ahdistukseen. Kyseiselle salille ei siis pääse kulkematta sukupuolitettujen pukkareiden läpi. Hassuinta tässä on se, että salille on olemassa ovi suoraan käytävästä, mutta se on lukittu. Laitoin asiasta sähköpostia Campussportille, ja he ottivatkin palautteen nöyrästi vastaan. Jostain syystä heidän mukaansa tätä ovea ei kuitenkaan voi ottaa tällaiseen kulkukäyttöön. Pisteet Campussportille siitä, että he jopa kysyivät, onko muita asioita, joissa voisivat huomioida muunsukupuoliset. Harmi vaan, ettei millään muilla jutuilla ole oikein väliä, jos salille ei edes pääse kulkematta kaksijakoisesti sukupuolitettujen tilojen läpi. Mulla on kyllä kotona suihku, johon voin mennä treenin jälkeen, kunhan sinne salille vain pääsisi.

Miksi en sitten voi käyttää naisten tai miesten pukkareita? Koska mulle huudetaan todennäköisesti molemmissa, koska kumpikaan ei ole mulle yhtään oikeampi vaihtoehto tällä hetkellä, ja koska molemmat vaihtoehdot aiheuttaa ahdistusta ja dysforiaa.

Nyt löysin itselleni kesäksi korvaavan salin, nimittäin Kupittaan urheiluhallin kuntosalin. Kymppikortti oli kohtuuhintainen ja helppo hankkia, mutta parasta oli, ettei multa kysytty sukupuolta eikä henkilötunnusta! Kuukauden salietsintöjen jälkeen voin todeta, ettei ole helppoa löytää salia, jossa a) ei sukupuoliteta asiakkaita, b) salille pääsee muualtakin kuin sukupuolitettujen pukkareiden läpi ja c) on mahdollisuus määräaikaiseen sopimukseen ilman kaiken maailman aloitus-, lopetus- ja taukomaksuja.

Ylimääräisellä kolmenkympin sijoituksella säästyin luultavasti paljolta ahdistukselta ja elokuussa voin taas palata toiselle vakkarisalille. Oon ihan tyytyväinen, mutta vähän harmittaa tää ylimääräinen vaivannäkö, joka tähän nyt vaadittiin.

Hyvää kesää arvoisat lukijat!


 - Noel | Kommentoi



Painajaisia
27.05.2018 11:19 | Noel

Koskakohan loppuu nää monta kertaa viikossa toistuvat painajaiset siitä, että kaikki kutsuu mua mun syntymänimellä? 


 - Noel | Kommentoi



Dysforiasta
23.05.2018 13:40 | Noel

Mulla on viime aikoina ollut vähän rankkaa (tuntuupa vaikeelta myöntää se). Oon kärsinyt keskimääräistä enemmän dysforiasta, sekä sosiaalisesta että kehodysforiasta. Se on vienyt hirveästi energiaa viime viikkojen ajan, enkä siksi ole jaksanut tännekään kirjoittaa. 

Siltä varalta, ettei dysforia ole käsitteenä tuttu, puhutaanpa vähän siitä. Dysforia tarkoittaa siis euforian, hyvän olon tunteen, vastakohtaa. Kun käsite liitetään sukupuoli-identiteettiin, tarkoittaa se eräänlaista ahdistusta omasta identiteetistä suhteessa ympäristöön. Dysforia voidaan jakaa sosiaaliseen ja kehoon liittyvään. Kehodysforia tarkoittaa sukupuoli-identiteetin ja kehon välisestä ristiriidasta aiheutuvaa ahdistusta. Sosiaalinen dysforia tarkoittaa sukupuoli-identiteetin ja ihmisten havaintojen mahdollisen ristiriidan aiheuttamaa ahdistusta. 

Itse kärsin ja olen kärsinyt jo vuosia molempien dysforiatyyppien kanssa. Usein kehodysforiaa pidetään sosiaalista dysforiaa merkittävämpänä ja suurempana ongelmana, mutta ainakin itselläni ne menevät toisin päin. Kehodysforia on kyllä arjessani läsnä, mutta mulla on sen kanssa elämiseen ja sen vähentämiseen keinoja, toisin kuin sosiaaliseen dysforiaan. 

Millaista sosiaalisen dysforian kanssa eläminen sitten on? Kotona ollessani tuskin ajattelen sukupuoltani kertaakaan, mutta heti ulko-ovesta ulos astuessani se pomppaa mieleeni. Ihmisten katseet tuntuvat epämiellyttäviltä, mikä todennäköisesti suurimman osan ajasta johtuu vain ja ainoastaan omista liian pitkälle viedyistä tulkinnoista. Minua pelottaa, että ihmiset näkevät minut naisena. Kyllä, ihan tuntemattomienkin mahdolliset havainnot ahdistavat. Välillä tuntuu, ettei oikein voi olla oma itsensä, kun pitää jotenkin näyttäytyä erityisen maskuliinisena, ettei kukaan vain ajattele, että tuo tuossa on nainen.

Sosiaalisen dysforian vuoksi olen identiteettini kanssa hyvin avoin. Kerron uusille tuttavuuksille identiteetistäni mahdollisimman pian, sillä se helpottaa oloani heidän seurassaan. Välillä mua pelottaa, että muut ajattelevat mun tuovan liikaa identiteettiäni esille, mutta kun on kyse omasta hyvinvoinnistani, pidän tavastani kiinni jatkossakin.

P.S. 2000 kävijää, kiitos jokaiselle!


( Päivitetty: 23.05.2018 13:46 )

 - Noel | Kommentoi
<  1  2  3  4  >



RSS

©2018 Munlaista elämää - suntuubi.com