Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tervetuloa kulkija!

Blogikirjoitukset

 1  2  3  4  >
Happy national coming out day!
11.10.2018 20:40 | Noel
Tänään on national coming out day, joten ajattelin kertoa teille, millainen kokemus kaapista tuleminen mulle oli. 

Eräänä kauniina päivänä noin vuosi sitten tulin kaapista niille viimeisillekin läheisille, joille en vielä ollut aiemmin kertonut muunsukupuolisuudestani. Musta oli jo pitkään tuntunut, että elin valheessa sen vuoksi, etteivät kaikki tienneet mun sukupuoli-identiteetistä. Lopulta mun oli vaan pakko kertoa, koska olin niin ahdistunut. Eniten ahdisti ajatus siitä, että mulle tärkeät ihmiset näkee mut jonkun ihan väärän muotin kautta. 

Kun tulin kaapista, sain vähän kaikenlaisia reaktioita. Odotin pääasiassa hyväksyviä reaktioita ja tukea, mutta kaikki ei lopulta mennytkään ihan niin kuin toivoin. Osa mun läheisistä otti mun muunsukupuolisuuden oikeastaan tosi huonosti. Elin hyvin ristiriitaista aikaa. Olin onnellinen rohkeudestani ja siitä, ettei mun tarvinnutkaan enää piilotella mitään, mutta sitä onnea söi joidenkin läheisten negatiiviset reaktiot. Onneksi ympärilläni oli myös paljon ihmisiä, jotka hyväksyivät mut just sellasena kun olen! Ne tyypit auttoi silloin jaksamaan ja olemaan ylpeä itsestäni. 

Kaapista tuleminen oli mulle välttämätöntä. On kivulias kokemus asettaa oma itsensä niin haavoittuvaan asemaan, jossa on pelissä suhteet läheisiin ihmisiin. Se on vähän kuin antaisi toiselle ihmiselle valmiiksi ladatun aseen käteen. Siinä ei voi tehdä muuta kuin odottaa, painaako toinen liipaisinta vai ei. Sitä vain toivoo parasta. 

Kaapista tuleminen ei lopu, kun kaikki läheiset on käyty läpi. Se jatkuu, vaikkei sen haluaisi jatkuvan. Edelleen joudun tulemaan identiteettini kanssa kaapista viikottain. Mun on pakko tehdä se oman hyvinvointini vuoksi, koska jos en ole varma tietääkö elämässäni oleva ihminen mun identiteetistä, mä vaan ahdistun sen seurassa. Mun on pakko olla jatkuvasti avoin identiteetistäni oman jaksamiseni ja hyvinvointini takia. Usein pelottaa, että se tulkitaan tarpeena tuoda itseäni turhaan esille. Olen todennut, että mieluummin olen ärsyttävä itseni esiintuoja kuin ahdistunut mahdollisesta väärinsukupuolittamisesta. Siitä huolimatta oman muunsukupuolisuuden esille tuominen on usein kuumottavaa. 

Kaapista tuleminen ei ollut helppoa vuonna 2017, eikä se oo helppoa myöskään vuonna 2018. Kaikille se ei ole edes turvallista. Jokainen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen on kuitenkin osa yhteisöä, oli sitten tullut kaapista tai ei!

 - Noel | Kommentoi



Paluu
07.10.2018 21:31 | Noel

Tasan kaksi kuukautta sitten laitoin tän blogin tauolle henkilökohtaisista syistä. Nyt on aika palata kirjoittamaan arjesta muunsukupuolisena - se kun jatkuu jatkumistaan, vaikka blogin laittaisikin tauolle. 

Viime aikoina on ollut sekä todella rankkaa että ihan huippua! Mulla on meneillään tosi isoja juttuja, joista en turvallisuussyistä voi valitettavasti vielä tässä vaiheessa kertoa blogin puolella enempää. Lupaan kuitenkin tavanomaisen syväluotaavan analyysin heti, kun asiat varmistuvat.

Oon nämä viimeiset pari kuukautta kaivannut taukoa tästä yhteiskunnasta, kun tauon toivominen omasta identiteetistä tuntuis jotenkin liian karulta sanoa ääneen. Eihän mulla oikeastaan mun identiteetin kanssa olekaan ongelmaa, vaan asioiden, joihin se johtaa. Mä oon ollut superväsynyt olemaan esillä identiteettini takia. Pidän toki tosi tärkeänä avoimen keskustelun, sillä tietous muuten etene ikinä. Mun on myös tosi helppoa olla avoin mun sukupuoli-identiteetistä ja siitä seuraavista hauskoista ja vähemmän hauskoista kommelluksista. Joskus sitä vaan silti kaipais lomaa siitä kaikesta. 

Nyt olen olemattoman lomani kuitenkin lomaillut, koska totesin, että kaipaan jo tätä mun minimalistista aktivistielämää, vaikka välillä väsyttääkin ihan uupumukseen asti. Yritän jatkossa kirjoitella oman jaksamisen mukaan. 

Tällä postauksella ei ole nyt sen kummempaa tarkoitusta kuin todeta, että tervehdys, täällä ollaan taas! Parin päivän sisällä on tulossa postaus parin viikon takaisesta matkakokemuksestani muunsukupuolisena. Ajattelin myös lähiaikoina toteuttaa jo kuukausia sitten toivotun postauksen seksuaalisen suuntautumisen ja muunsukupuolisuuden suhteesta. Oisko just sulla joku aihe mielessä, josta toivoisit mun kirjoittavan? Jos vastauksesi on myöntävä, kommentoi ihmeessä!


 - Noel | Kommentoi



Uupumus
07.08.2018 17:36 | Noel

Oon jo vuosia tottunut elämään aktivistielämää sekä jossain määrin vapaehtoisesti että identiteettini pakottamana, mutta nyt raja on tullut ensimmäistä kertaa mun elämän aikana vastaan.

Mun periaatteisiin kuuluu yleensä, että asioista pitää puhua sellasina kuin ne on, jotta niistä voi oppia. Oon ajatellut aina, että mun sukupuoli-identiteetin takia mun pitää jaksaa opettaa ihmisille transsukupuolisuudesta ja muunsukupuolisuudesta, koska ne on aikalailla vaiettuja teemoja. Oon aina tiedostanut, ettei mulla ole varsinaisesti velvollisuutta opettaa mitään vain siksi, että kuulun vähemmistöön. Samaan aikaan oon ajatellut, etten mä voi vaatia ymmärrystä muilta ihmisiltä, jos en itse jaksa opettaa. On muuten rankka tapa suhtautua elämään.

Mun on pakko ottaa omaa tilaa, mutta se on aika vaikeaa. Tiedättekö miksi? Koska mun elämä on aktivismia. Mun arki on aktivismia. Tarkoitus ei ole uhriutua. Mä kyllä tiedostan, että ihan itse olen päättänyt tehdä tämän blogin ja puhua asioista avoimesti. Kyllä. Mutta vaikka jättäisin kaikki nuo päätökset taakseni, en pääsisi silti karkuun näitä asioita. En pääse aktivismia karkuun arjessa. Joudun selittämään ja todistelemaan mun identiteettiä päivittäin. Entä jos mun voimavarat on niin vähissä, etten jaksa sellaista juuri nyt? Ei oo olemassa sellaista vaihtoehtoa.

Mä oon tosi väsynyt. Mun elämässä on ihmisiä, jotka edelleen käyttää musta väärää nimeä ja sukupuolittaa mua väärin. Mä oon ollut kärsivällinen ja antanut aikaa niille, mutta kaikki se kärsivällisyys on suoraan pois mun jaksamisesta. Oon joutunut jopa tilanteisiin, joissa oon pelännyt turvallisuuteni puolesta. Maailmalla pahoinpidellään ja tapetaan transihmisiä ihan vaan transihmisyyden vuoksi. 

Oon kauan sitten luvannut itselleni, etten ikinä anna pelolle tai vihalle valtaa. Joskus viha tulee yllättäen ja vetää niin kovaa turpaan, ettei multa enää kysytä, annanko pelolle vallan. Se ottaa vallan. 

Mä en jaksa. Mä tarvitsen tauon.

 


 - Noel | Kommentit (1)Kommentoi



Mitä mulle kuuluu?
29.07.2018 19:45 | Noel

Viime aikoina on ollut aika raskasta. Oon kärsinyt tosi pahasta dysforiasta päivittäin, monina päivinä ihan aamusta iltaan asti. Vaikeinta on ollut se, ettei mun vanhat ja tutut keinot oo nyt auttanut dysforiaan samalla tavalla kuin ennen.

Harmillisinta vaikeessa dysforiassa on se, että se vaikuttaa niin suoraan sosiaaliseen elämään ja ihmissuhteisiin. Mun on ollut tosi vaikeaa olla ihmisten, varsinkin uusien, kanssa. Musta tuntuu tosi kiusalliselta ihan normaalit sosiaaliset tilanteet, joista ennen oon selvinnyt ilman sen suurempia ongelmia. Oon kuitenkin yrittänyt olla välttämättä sosiaalisia tilanteita dysforian takia, koska välttely todennäköisesti vaan lisäisi dysforiaa ja ahdistusta.

Luulen, että tää vaihe johtuu siitä, että elän tällä hetkellä aika mullistavaa vaihetta mun elämässä. Mun on pitänyt tehdä isoja ja vaikeita päätöksiä tässä kevään ja kesän aikana, joista toivottavasti seuraa jotain suurta ja positiivista. Tilannetta vaikeuttaa se, että joudun olemaan näiden juttujen kanssa tosi yksin. Mulla on kyllä elämässäni ihmisiä, joille puhua, mutta nyt on kyse sellasista jutuista, jotka mun vaan tavallaan täytyy kohdata ihan yksin.

Oon pahoillani, jos tästä kirjoituksesta ei saa mitään selkoa (kuvastaa kyllä hyvin tätä sekava tilannetta elämässäni). Tarkoituksena on ollut olla täällä mahdollisimman avoin kaikesta, mutta tästä en juuri nyt pysty olemaan tämän avoimempi. Ehkä vielä lähitulevaisuudessa.

P.S. 5000 kävijää, olen onnellinen jokaisesta teistä! Jos koet, että oot saanut jotain tästä blogista tai sulla herää kysymyksiä, kerro ja kysy ihmeessä! Blogia saa myös jakaa eteenpäin, olisin todella kiitollinen.

 


 - Noel | Kommentoi
 1  2  3  4  >



RSS

©2018 Munlaista elämää - suntuubi.com