Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tervetuloa kulkija!

Blogikirjoitukset

 1  2  3  4  >
Ihmisten tapaamisesta
12.11.2018 19:59 | Noel

Mä oon muuttunut aika paljon viidessä vuodessa, kuten mut vähän pitemmän aikan tunteneet tietää. Oon löytänyt niiden vuosien aikana itseni ja muuttunut niin henkisesti kuin myös ulkonäöltäni. Vaikka näkyvämpi näistä muutoksista muille on varmasti juuri ulkonäköni, pidän suurempana muutoksena nimenomaan tuota henkistä muutosta ja kasvua. 

On outoa, että jotkut ihmiset ei oo nähnyt mua sen viiden vuoden aikana. Esimerkiksi suuri osa mun sukulaisista ei oo nähnyt mua hetkeen, ja mua pelottaa, että ne näkee mut vieläkin jollain tosi väärällä tavalla. Mä pelkään sellaisten ihmisten tapaamista, jotka ei oo nähneet mua vuosiin. Pelkään, etten tule nähdyksi sellaisena kuin nykyään olen. Pelkään, että tulen nähdyksi sen kautta, mitä olin joskus. Tai oikeastaan sen kautta, mitä mä näytin olevani muille. Jokaisella on kuitenkin se oma tapa nähdä maailmaa ja ihmisiä, jokainen heijastaa myös omia toivomuksiaan, odotuksiaan ja tulkintojaan toisiin ihmisiin. Mun läheiset on myös varmasti heijastaneet muhun toiveitaan ja odotuksiaan. Mä en voi kontrolloida muiden ajatuksia ja mielikuvia musta. Se on ahdistavaa.

Viime aikoina oon vältellyt viimeiseen asti sellaisia tilanteita, joissa törmäisin tällaisiin ihmisiin, jotka eivät ole mua vuosiin nähneet. Joskus tuntuu erittäin tarpeelliselta suojella itseään epämiellyttäviltä tilanteilta ja reaktiolta. Yleensä, kun uhmaan sitä pelkoa, enkä vältäkään potentiaalisen uhkaavia tilanteita, yllätyn positiivisesti ihmisten suhtautumisesta. Välillä tulee myös niitä todella negatiivisia kokemuksia. Niitä, kun joku ei edes yritä ymmärtää mun identiteettiä. Jotkut ihmiset vaan päättää olla kunnioittamatta mun tahtoa, esimerkiksi päättämällä kaikista korjailuista huolimatta käyttää mun syntymänimeä. Mun on vaikeaa päästä sellaisen henkilön pään sisään, joka vain yksinkertaisesti päättää, ettei kunniota mun tahtoa ja itsemääräämisoikeutta. Ehkä ne ei ymmärrä loukkaavansa mua? Ehkä mun pitäisi purskahtaa itkuun joka kerta, kun mua loukataan. En tiedä. Joistakin huomaa, että niiden käytös on vain puhdasta vallankäyttöä. 

Tän vuoden aikana on tulossa vielä muutamia tilanteita, joissa mun pitää kohdata tällaisia ihmisiä, jotka eivät ole mua nähneet vuosiin. Näiden potentiaalisesti uhkaavien tilanteiden välttämisen sijaan aion nyt kohdata pelkoni ja ahdistukseni. Ja ehkä näyttää vähän keskaria, jos mua loukataan. Ei kenelläkään pitäisi olla mahdollisuutta sellaiseen vallankäyttöön. Ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta sivuuttaa mun itsemääräämisoikeutta millään lailla. Ei mun elämässä ole tilaa sellaisille ihmisille, jotka kaikista korjauksista huolimatta päättävät tehdä niin. Saa nähdä, miten tässä vielä käy.


 - Noel | Kommentit (2)Kommentoi



Dysforia sanoiksi
25.10.2018 13:53 | Noel

tunnen katseet läpi ikkunan,
mutten näe.
ainoastaan he näkevät minut.
seison parrasvaloissa
tyhjässä huoneessa,
jossa ei ole piilopaikkoja.

käteni kohtaavat 
​ikkunan kylmän pinnan,
jonka nyrkkini haluaisi rikkoa.
en kuitenkaan yritä,
​sillä sisimmässäni tiedän
sen olevan luodinkestävä.

aikaa ei ole olemassa,
​on ainoastaan tämä
kokemus minussa,
olen sen vankina.
​ja kun valot viimein sammuvat
minä näen,
lasin takana
​ei yhtäkään katsetta.


( Päivitetty: 25.10.2018 14:01 )

 - Noel | Kommentoi



Happy national coming out day!
11.10.2018 20:40 | Noel
Tänään on national coming out day, joten ajattelin kertoa teille, millainen kokemus kaapista tuleminen mulle oli. 

Eräänä kauniina päivänä noin vuosi sitten tulin kaapista niille viimeisillekin läheisille, joille en vielä ollut aiemmin kertonut muunsukupuolisuudestani. Musta oli jo pitkään tuntunut, että elin valheessa sen vuoksi, etteivät kaikki tienneet mun sukupuoli-identiteetistä. Lopulta mun oli vaan pakko kertoa, koska olin niin ahdistunut. Eniten ahdisti ajatus siitä, että mulle tärkeät ihmiset näkee mut jonkun ihan väärän muotin kautta. 

Kun tulin kaapista, sain vähän kaikenlaisia reaktioita. Odotin pääasiassa hyväksyviä reaktioita ja tukea, mutta kaikki ei lopulta mennytkään ihan niin kuin toivoin. Osa mun läheisistä otti mun muunsukupuolisuuden oikeastaan tosi huonosti. Elin hyvin ristiriitaista aikaa. Olin onnellinen rohkeudestani ja siitä, ettei mun tarvinnutkaan enää piilotella mitään, mutta sitä onnea söi joidenkin läheisten negatiiviset reaktiot. Onneksi ympärilläni oli myös paljon ihmisiä, jotka hyväksyivät mut just sellasena kun olen! Ne tyypit auttoi silloin jaksamaan ja olemaan ylpeä itsestäni. 

Kaapista tuleminen oli mulle välttämätöntä. On kivulias kokemus asettaa oma itsensä niin haavoittuvaan asemaan, jossa on pelissä suhteet läheisiin ihmisiin. Se on vähän kuin antaisi toiselle ihmiselle valmiiksi ladatun aseen käteen. Siinä ei voi tehdä muuta kuin odottaa, painaako toinen liipaisinta vai ei. Sitä vain toivoo parasta. 

Kaapista tuleminen ei lopu, kun kaikki läheiset on käyty läpi. Se jatkuu, vaikkei sen haluaisi jatkuvan. Edelleen joudun tulemaan identiteettini kanssa kaapista viikottain. Mun on pakko tehdä se oman hyvinvointini vuoksi, koska jos en ole varma tietääkö elämässäni oleva ihminen mun identiteetistä, mä vaan ahdistun sen seurassa. Mun on pakko olla jatkuvasti avoin identiteetistäni oman jaksamiseni ja hyvinvointini takia. Usein pelottaa, että se tulkitaan tarpeena tuoda itseäni turhaan esille. Olen todennut, että mieluummin olen ärsyttävä itseni esiintuoja kuin ahdistunut mahdollisesta väärinsukupuolittamisesta. Siitä huolimatta oman muunsukupuolisuuden esille tuominen on usein kuumottavaa. 

Kaapista tuleminen ei ollut helppoa vuonna 2017, eikä se oo helppoa myöskään vuonna 2018. Kaikille se ei ole edes turvallista. Jokainen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen on kuitenkin osa yhteisöä, oli sitten tullut kaapista tai ei!

 - Noel | Kommentoi



Paluu
07.10.2018 21:31 | Noel

Tasan kaksi kuukautta sitten laitoin tän blogin tauolle henkilökohtaisista syistä. Nyt on aika palata kirjoittamaan arjesta muunsukupuolisena - se kun jatkuu jatkumistaan, vaikka blogin laittaisikin tauolle. 

Viime aikoina on ollut sekä todella rankkaa että ihan huippua! Mulla on meneillään tosi isoja juttuja, joista en turvallisuussyistä voi valitettavasti vielä tässä vaiheessa kertoa blogin puolella enempää. Lupaan kuitenkin tavanomaisen syväluotaavan analyysin heti, kun asiat varmistuvat.

Oon nämä viimeiset pari kuukautta kaivannut taukoa tästä yhteiskunnasta, kun tauon toivominen omasta identiteetistä tuntuis jotenkin liian karulta sanoa ääneen. Eihän mulla oikeastaan mun identiteetin kanssa olekaan ongelmaa, vaan asioiden, joihin se johtaa. Mä oon ollut superväsynyt olemaan esillä identiteettini takia. Pidän toki tosi tärkeänä avoimen keskustelun, sillä tietous muuten etene ikinä. Mun on myös tosi helppoa olla avoin mun sukupuoli-identiteetistä ja siitä seuraavista hauskoista ja vähemmän hauskoista kommelluksista. Joskus sitä vaan silti kaipais lomaa siitä kaikesta. 

Nyt olen olemattoman lomani kuitenkin lomaillut, koska totesin, että kaipaan jo tätä mun minimalistista aktivistielämää, vaikka välillä väsyttääkin ihan uupumukseen asti. Yritän jatkossa kirjoitella oman jaksamisen mukaan. 

Tällä postauksella ei ole nyt sen kummempaa tarkoitusta kuin todeta, että tervehdys, täällä ollaan taas! Parin päivän sisällä on tulossa postaus parin viikon takaisesta matkakokemuksestani muunsukupuolisena. Ajattelin myös lähiaikoina toteuttaa jo kuukausia sitten toivotun postauksen seksuaalisen suuntautumisen ja muunsukupuolisuuden suhteesta. Oisko just sulla joku aihe mielessä, josta toivoisit mun kirjoittavan? Jos vastauksesi on myöntävä, kommentoi ihmeessä!


 - Noel | Kommentoi
 1  2  3  4  >



RSS

©2018 Munlaista elämää - suntuubi.com