Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tervetuloa kulkija!

Blogikirjoitukset

 1  2  3  >
Uupumus
07.08.2018 17:36 | Noel

Oon jo vuosia tottunut elämään aktivistielämää sekä jossain määrin vapaehtoisesti että identiteettini pakottamana, mutta nyt raja on tullut ensimmäistä kertaa mun elämän aikana vastaan.

Mun periaatteisiin kuuluu yleensä, että asioista pitää puhua sellasina kuin ne on, jotta niistä voi oppia. Oon ajatellut aina, että mun sukupuoli-identiteetin takia mun pitää jaksaa opettaa ihmisille transsukupuolisuudesta ja muunsukupuolisuudesta, koska ne on aikalailla vaiettuja teemoja. Oon aina tiedostanut, ettei mulla ole varsinaisesti velvollisuutta opettaa mitään vain siksi, että kuulun vähemmistöön. Samaan aikaan oon ajatellut, etten mä voi vaatia ymmärrystä muilta ihmisiltä, jos en itse jaksa opettaa. On muuten rankka tapa suhtautua elämään.

Mun on pakko ottaa omaa tilaa, mutta se on aika vaikeaa. Tiedättekö miksi? Koska mun elämä on aktivismia. Mun arki on aktivismia. Tarkoitus ei ole uhriutua. Mä kyllä tiedostan, että ihan itse olen päättänyt tehdä tämän blogin ja puhua asioista avoimesti. Kyllä. Mutta vaikka jättäisin kaikki nuo päätökset taakseni, en pääsisi silti karkuun näitä asioita. En pääse aktivismia karkuun arjessa. Joudun selittämään ja todistelemaan mun identiteettiä päivittäin. Entä jos mun voimavarat on niin vähissä, etten jaksa sellaista juuri nyt? Ei oo olemassa sellaista vaihtoehtoa.

Mä oon tosi väsynyt. Mun elämässä on ihmisiä, jotka edelleen käyttää musta väärää nimeä ja sukupuolittaa mua väärin. Mä oon ollut kärsivällinen ja antanut aikaa niille, mutta kaikki se kärsivällisyys on suoraan pois mun jaksamisesta. Oon joutunut jopa tilanteisiin, joissa oon pelännyt turvallisuuteni puolesta. Maailmalla pahoinpidellään ja tapetaan transihmisiä ihan vaan transihmisyyden vuoksi. 

Oon kauan sitten luvannut itselleni, etten ikinä anna pelolle tai vihalle valtaa. Joskus viha tulee yllättäen ja vetää niin kovaa turpaan, ettei multa enää kysytä, annanko pelolle vallan. Se ottaa vallan. 

Mä en jaksa. Mä tarvitsen tauon.

 


 - Noel | Kommentit (1)Kommentoi



Mitä mulle kuuluu?
29.07.2018 19:45 | Noel

Viime aikoina on ollut aika raskasta. Oon kärsinyt tosi pahasta dysforiasta päivittäin, monina päivinä ihan aamusta iltaan asti. Vaikeinta on ollut se, ettei mun vanhat ja tutut keinot oo nyt auttanut dysforiaan samalla tavalla kuin ennen.

Harmillisinta vaikeessa dysforiassa on se, että se vaikuttaa niin suoraan sosiaaliseen elämään ja ihmissuhteisiin. Mun on ollut tosi vaikeaa olla ihmisten, varsinkin uusien, kanssa. Musta tuntuu tosi kiusalliselta ihan normaalit sosiaaliset tilanteet, joista ennen oon selvinnyt ilman sen suurempia ongelmia. Oon kuitenkin yrittänyt olla välttämättä sosiaalisia tilanteita dysforian takia, koska välttely todennäköisesti vaan lisäisi dysforiaa ja ahdistusta.

Luulen, että tää vaihe johtuu siitä, että elän tällä hetkellä aika mullistavaa vaihetta mun elämässä. Mun on pitänyt tehdä isoja ja vaikeita päätöksiä tässä kevään ja kesän aikana, joista toivottavasti seuraa jotain suurta ja positiivista. Tilannetta vaikeuttaa se, että joudun olemaan näiden juttujen kanssa tosi yksin. Mulla on kyllä elämässäni ihmisiä, joille puhua, mutta nyt on kyse sellasista jutuista, jotka mun vaan tavallaan täytyy kohdata ihan yksin.

Oon pahoillani, jos tästä kirjoituksesta ei saa mitään selkoa (kuvastaa kyllä hyvin tätä sekava tilannetta elämässäni). Tarkoituksena on ollut olla täällä mahdollisimman avoin kaikesta, mutta tästä en juuri nyt pysty olemaan tämän avoimempi. Ehkä vielä lähitulevaisuudessa.

P.S. 5000 kävijää, olen onnellinen jokaisesta teistä! Jos koet, että oot saanut jotain tästä blogista tai sulla herää kysymyksiä, kerro ja kysy ihmeessä! Blogia saa myös jakaa eteenpäin, olisin todella kiitollinen.

 


 - Noel | Kommentoi



Kansainvälinen ei-binääristen päivä
14.07.2018 14:14 | Noel

Hyvää kansainvälistä ei-binääristen sukupuolten edustajien päivää! (Toimii paremmin englanniksi: international nonbinary day.) 

Muistetaan, että feminiinisyys tai maskuliinisuus ei määritä kenenkään identiteetin validiutta! Itse olen viime aikoina kamppaillut sellasen tunteen kanssa, etten ole tarpeeksi androgyyni olemaan muunsukupuolinen. Tykkään näyttää maskuliiniselta ja feminiinisyys mun omassa ulkonäössä on ollut aina mun suuri epävarmuus. Yritän kovasti opetella muistamaan, että mun identiteetti ei ole missään tilanteessa sidonnainen mun ulkonäköön. Mun identiteetti on validi. 

Pitäkää kiva päivä! 

 


 - Noel | Kommentoi



Pride vibes
03.07.2018 19:09 | Proud to be Noel

Olin lauantaina elämäni toista kertaa Helsinki prideilla. Tunnelma oli aivan mieletön, sillä kävijöitä arvioitiin olevan jopa 100 000! 

Mulle itselle pride-tapahtumat merkitsevät muutamiakin eri asioita. 

Pride on mulle

1. iloinen tapahtuma, jossa kokoonnutaan juhlimaan moninaisuutta ja sitä, miten me kaikki ollaan ok just omina itseinämme. 

2. mielenosoitus, jossa tuodaan esille edelleen Suomessa ja muualla tapahtuvaa syrjintää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

3. ainoa tapahtuma/paikka vuoden aikana, jossa cisheteronormatiivisuus ei ole läsnä.

4. onnellinen tapahtuma, jossa näkee niin monia onnellisia ihmisiä, että sitä meinaa pakahtua onneen.

5. paikka, jossa saa ladattua mielen täyteen representaatiota ja energiaa.

Oli aivan älyttömän upea tunne nähdä niin paljon translippuja kulkueessa. Käytän mieluusti vuodestani päivän tai kaksi tapahtumaan, jossa tunnen tulevani ymmärretyksi sellaisena kuin olen. Kaikki translippuja ja muita sukupuolivähemmistölippuja kantavat käyvät todennäköisesti joitain yhtä mullistavia asioita läpi elämässään kuin minäkin. Tuntuu hyvältä vain tietää, ettei sen asian kanssa ole yksin. Vaikken ihmisille välttämättä pysähtynyt juttelemaan, sain heistä hirmuisesti positiivista energiaa. Kiitos kaikille siitä. 

P.S. Mulla ois vielä asiaa teille, jotka kyseenalaistatte priden tarpeellisuutta Suomessa, koska "täällä on asiat paremmin kuin esimerkiksi Venäjällä" tai koska "kyllä homous on jo ihan ok vuonna 2018, ei sitä tarvitse hehkuttaa." Tiesittekö, että Iranissa teloitetaan edelleen tuhansia homoja? Ja vaikka Venäjällä on monin tavoin huonompi tilanne kuin Suomessa, se ei tarkoita, että Suomessa kaikki olisi täydellistä. Tiesittekö, että Suomen nykyinen translaki edellyttää transsukupuolisilta  pakkosterilisaation? Tiesittekö, että vähän alle puolet ihmisistä hyväksyvät transihmiset työkavereinaan, ja meidän pitäisi jollain logiikalla ilmeisesti olla onnellisia siitä, että vain yli puolet kokevat oikeudekseen tuomita meidän olemassaolon heidän työpaikallaan? Siinä mietittävää.


 - Proud to be Noel | Kommentoi
 1  2  3  >



RSS

©2018 Munlaista elämää - suntuubi.com